Zum. Kerrankin voin sanoa, että sain jotain aikaan.

Heti aamupäivällä menin ulos. Ulkona on kaikista paras piirtää, siellä se on helpointa. Istuin siinä pihatuoleissa ja suttasin lyijykynällä paperille. Vitsit rakastan kesää, ko aurinko paistaa. Mutta tietenkin, alkoi horisontin takaa kasaantua uhkaavasti, kamalia, harmaita synkkiä pilviä. Ja kuten kaikissa lastensaduissa, niin tässäkin, kuului PUM, taivas repes kahtia, ja kaikki vesi, joka pilvien päällä oli lillunut, läjähti niskaan. Kipitin pienillä töppösilläni suojaan, ja kohta paistoi taas jo aurinko. Niin kuin piirretyissä, tulihan se sieltä. Päätin sitten lähteä pöpelikköön herättämään yleistä pahennusta, ja satuimpa ottamaan kamerankin mukaan. En päässyt sadan metrin päähän kodista, kun kamera alkoi jo räpsyä kuin kiinalaisella turistilla ikään. Tuli niitä kuvia sitten otettua vaikka kuinka paljon, ehkä yhteensä jotain viitisenkymmentä. Eikä matkaa taittunut edes paljoa päälle kilometri. Pöpelikössä oli tosi nättiä varsinkin näin sateen jälkeen. Kukkia suurimmaksi osaksi tuli otettua, lisäksi yhdestä perhosesta ja PALOKÄRJESTÄ.

Palokärjet kuulemma on harvinaisia. Ja semmoinen pieni, tyttönen, musta variksen tapanen lehahtaa yhden puun takaa, niin meikäpoika tietenkin jää seisomaan tumput suorina ja suu ammollaan. Onneksi mukaan sattunut pikkusisko alkaa kiljua että 'KAMERA KAMERA !' ja tajuan näpätä pari kuvaa. Sitten tapahtuu se, mikä aina piirretyissä tapahtuu (Onko mun elämä jostain piirretyistä kopsattu ? Siltä vaikuttaa..):

Se lintu lehahti ylös yhteen puuhun, posetti just tosi hyvin niin että se sen punane läiskä päässä näky. Sitten kamera pimeni ja ruutuun tuli teksti 'lataa tai vaihda akku.'

Melkein alko itkettää : D

Sitten suoriuduttiin sieltä pöpeliköstä pikkuhiljaa pois. Kun päästiin kotiin, syötiin nopeesti ja mentiin taas ulos, tällä kertaa auttaan äitiä pihatöissä. Kylvin meidän koko omakotitalon nurmikon uudestaan niistä kohdin, jossa se oli päässy kuoleen. Sitten huomattiin mitä kello on ja täyty lähtee tunnille. Oli nimittäin rästitunti. (Siis hevosella ratsastettava tunti, kultaseni.) Siellä tallilla hääräilin pari tuntia. Menin sellaisella oudolla, höntillä hevosella, joka säikähti muunmuassa sitä, kun se kolautti päänsä yhteen tolppaan. Poniparka alko viskoo päätään ylösalas, ja sitten se kolautti sen päänsä, syöksähti nopeesti karsinansa perukoille ja alko kattoo mua sillein: 'Mitä vitsiä sä taas teit ?' ja ihan paniikissa. Kesti siinä sitten hetki, että sain sen rauhottumaan ja uskomaan, etten aikonu syödä sitä. Tunti meni oikein mallikaasti, pohkeen väistöä tällä kertaa, ja lopuks opettaja sano et saan olla ylpee ittestäni. :>>>

Illalla mentiin saunaan ja heiluin koneella vaihteeks. Vaikka olis kuinka täynnä päivä, on sitä aina aikaa roikkua koneella ko räkäpallero.